|
|
Bevita R:ää on kehuttu kaikennäköisillä foorumeilla jonkin verran ja jossakin määrin niin fanaattisesti, että piti sitä ihan itsekin koklata. Tätä varten odottelin jonkin aikaa, että huulet olisivat huonossa kunnossa ja sitten testailemaan. Täytyy sanoa, että kyllähän se auttoikin. Enemmän vai vähemmän kuin muut, vaikea sanoa, melko samalla tavalla. Hoitavuudeltaan kuitenkin tavallista korkeampaa tasoa, eli ei nyt ihan mikä tahansa rasva ole kyseessä.
Valmistusainelista ei ole mitenkään päätä huimaava pituudeltaan ja siinä on aika tuttuja aineita jos on näitä paketteja vähänkään enempää lueskellut. Paketissa on myös tuommoinen iso “+B” -merkintä, kuten tuubissakin, mutta niille ei löydy kummastakaan mitään sen erityisempää selitettä. Bevita.fi:stä päättelisin niiden kertovan B5-vitamiinista, jollaiseksi dekspantenoli iholla muuttuu. Tätä samaa tavaraa saa siis myös ihovoiteena, se on ainakin valmistusainelistan mukaan koostumukseltaan aivan samaa.
Tuubi on iso. Tooooodellakin iso, pituudeltaan jotain puolitoista kertaa tommoinen normaalituubin koko. On siinä sitä rasvaakin sitten sen 8 grammaa, eli huomattavasti enemmän. Poikkeuksellisesti tästä tuubista löytyy kuin löytyykin “käyt. ennen” -päivämäärä eli tässä kohtaa 09 2011. Ei tuottaisi tietenkään ongelmia saada tätä kulumaan siihen mennessä. Kilohinnallisesti tämä ei nouse kovin korkealle (437,50e), enemmänkin tuota keskitasoa. Nettiapteekista tuota saa jopa vähän halv…edullisemmin, mutta siinä täytyy ottaa huomioon postikulut.
Nyt siis huom. huom. – jos on oikeasti todellakin suurkuluttaja, niin Bevita R:ää saa myös 75 gramman tuubissa. Tällöin nettiapteekin kautta kilohinnaksi tulee 150,67 euroa, joka on jo todella alhainen tämän tason rasvalle, erittäin harvoilla rasvoilla on yleensäkään kilohinta tuota luokkaa.
Itse rasva on semmoista vaaleahkoa, läpinäkyvää ja helposti levittyvää. Jättää rasvaisen fiiliksen melko pitkäksi aikaa. Täysin neutraali maku, ei maistu sitten miltään. Tarkoitus lienee ollakin mahdollisimman kaikille huulille sopiva korkeamman tason apteekkirasva.
Ettei mene salaa omien etujen tavoitteluksi ja mainostamiseksi, niin vielä loppuun tässä kohtaa disclaimer: omistan Orion Oyj:n osakkeita.
 Bevita R Valmistaja: Orion Pharma
Malli: Bevita R
Pakkaus: 8 g tuubi
Hinta: 3,50e (Hakamäen Apteekki, Kotka)
Kilohinta: 437,50e
Maku: Hajuton, väritön ja mauton 
Blistexin maahantuoja eli Cederroth tarjoaa sivuillaan tilattavaksi ilmaisen näytteen hoitavasta huulirasvasta. [kampanja taisi loppua toukokuun alkuun, tulee enää 404 not found vastauksena.] Oletettavasti se on tuo Lip Relief Cream siis, sitä on ilmeisesti jälleen tehty entistä hoitavammaksi Tähän varmaan tähtäsi se Blistex.eu:n mainospuhe uudistetusta rasvasta, sitä just aikaisemmin mietinkin.
Linkki on voimassa ainakin toistaiseksi. Tilasin sieltä itsekin tuon, jospa se tuossa viikossa tulisi 
Mitähän tähän muuta vielä. Huulirasvariippuvuus.com seuraa tilannetta, täältä tähän.
Ja tosiaan, reilua viikkoa myöhemmin posti tipautti kirjekuoren tännepäin
 Blistex Lip Relief -näyte Ihan tämmöistä lähetystä en osannut odottaa ja se jonkin verran yllätti, mutta tosiaan kirjekuoresta löytyi tuommoinen pieni 0,5 gramman näytepakkaus kyseistä ainetta!
Kahden sanan tiivistelmä: erikoisrasva erikoiskäyttöön. Erityisesti varmaan suunniteltu extreme-ulkoiluharrastuksiin, joissa vaaditaan normaalia korkeampaa suojaa auringolta.
Suojaa pakkauksen mukaan “huulet välittömästi UV-säteiltä.” Siitä ei ole epäilystäkään. Aurinkosuojakerroin on hulppeat 30, joten aika huoletta voi auringossa oleskella huulten osalta. Lisäksi tämä on vettä erityisesti kestävä, joten ei juuri huolta liian äkkiä huulilta kulumisestakaan.
Todellakin värjää sitten huulet vaaleiksi, ei sovellu juuri muuhun kuin aurinkosuojaksi, paitsi jos haluaa päivittäisessä normaalielämässä näyttää purjehtijalta tai vuorikiipeilijältä. Värjää samalla myös huulten ympäristön kohtuuhelposti. Maistuukin melko ikävältä. Tuoksu on kyllä suoraan perus-Labellosta, siitä ei voi erehtyä. Fiilis on samalla tapaa juuri selkeästi Labellolle ominainen, erittäin tyypillinen ja jälkeenpäinkin hieman rasvainen.
Itse rasva sisältää kaiken muun ohessa auringonkukkauutetta ja e-vitamiinia, jotka auttavat paketin mukaan huulten omaa immuunijärjestelmää ehkäisemään huulten vaurioita ja ennenaikaista vanhenemista, kosteuttaen ja tasoittaen huulia.
Toimii, kohderyhmälle
 Labello Sun Protect Valmistaja: Labello
Malli: Sun Protect
Pakkaus: 4,8g puikko
Hinta: 2,65e (Lahden Pörssi/Puuilo)
Kilohinta: 552,08e
SPF: 30 / 300min
Maku: Ei erityisen hyvä
Taas löytyi Kärkkäisellä vieraillessa jotain uutta ja erikoista, nimittäin jotain uudenmallista aloe vera -huulirasvaa. Pakkauksen mukaan 20% koko rasvasta on pelkkää aloe veraa. Jotain ihonhoitoterapiaa lukisi olevan Pakkauksessa on sille aloe veralle joku sertifiointilogokin, kertoo kai jotain siitä kasvien puhtaustasosta tms.
Tuoksu on melko neutraali, ei ole paljoa noita hajusteita laiteltu. Maku on erittäin selkeän samanlainen kuin muillakin aloe vera -voiteilla. Ei mikään paha, mutta ei tätä huvikseen söisi. Ei sikäli että tätä saisikaan syödä, pakkauksen mukaan vain ulkoiseen käyttöön… Tätä on myös gramman perusrasvaa enemmän puikossa, eli aika paljon. Puikon kuoretkin ovat yleisesti ottaen isokokoiset.
Lupaa kosteuttaa ja korjata huulivaurioita, valmistettukin täysin luontaistuoteaineksista. Väittääpä myös viilentävänsä, varmaan auringon polttamaa ihoa. Aurinkosuojakerrointa nimittäin on sen 15, eli reilun pari tuntia pitäisi huoletta kulua auringossakin huulten osalta. Jättää semmoisen tahmean rasvaisen fiiliksen, joka katoaa ruoan tai juoman mukaan.
 Mypa Aloe Vera Lip Balm Puikko on melko erikoinen, siinä nimittäin tuo pyörityssysteemi on yläosassa. Kuin kätevää! Yhden käden toiminto on etukäteen mietitty ja vieläpä hyvin! Kunhan yläosasta on jonkin millin saanut tätä kulumaan, myös korkin saa irti yhdellä kädellä.
 Pyörityssysteemi Valmistaja: Mypa (MBI- New DIS)
Malli: Aloe Vera
Pakkaus: 5,7 ml puikko (5,9 g)
Hinta: 2,90e (Kärkkäinen)
Kilohinta: 491,53e
SPF: 15 / 150 min
Maku: Aloemainen
Oulun Ylioppilaslehden nettijulkaisussa on maaliskuulle 2010 juttu erinäköisistä riippuvuuksista [PDF].
Kiinnostavin osuus eli itse Juttu alkaa sivulta 10 ja mitenkäs muuten kuin sanalla “Huulirasvariippuvuus” Mainiota! Kaiken pahan alku ja juuri. Valitettavasti ja harmillisesti itse jutussa ei puututa tähän aiheeseen sen enempää, vaan puhutaan riippuvuuksista yleisellä tasolla ja huulirasvariippuvuuden sijaan keskitytään lähinnä noihin laimeampiin riippuvuuksiin kuten lääkeriippuvuuteen ja alkoholiriippuvuuteen.
Vaikka riippuvuutta aiheuttavat aineet ja toiminnot voivat periaatteessa olla toisistaan hyvinkin erilaisia, on kaikissa addiktioissa samantapaisia piirteitä.
Kaikki huulirasvariippuvaisethan itse tottakai tietävät ja ymmärtävät, kuinka vakavasta ongelmasta tässä on loppujen lopuksi kyse.
Toinen Balean nuorekas huulirasva eli Cherry-Dream yllätti vähintäänkin yhtä positiivisesti kuin ensimmäinen.
Tää on todella – todella, todella todella toooooooodella TODELLA intensiivisesti kirsikantuoksuinen. En tajua miten siitäkin voi saada niin hyvän! Ja voimakkaan! Samat ominaisuudet kuitenkin kuin aikaisemmassa, eli ei säilöntäaineita tai muuta hömppää mukana. Jättää jonkinlaisen kevyen rasvakerroksen kiilloksi.
Maku ei ole ihan niin voimakas kuin tuoksu antaisi ymmärtää, mutta silti. Ahhhh…
Itse rasva on kanssa tosi punaista, justkin vieläpä vähän tummanpunaista. Muttei siltikään värjää huulia, bonusta siitä.
 Balea Young Cherry-Dream Valmistaja: Balea
Malli: Cherry-Dream
Pakkaus: 4,8 g puikko
Hinta: 1,79e (Import)
Kilohinta: 372,92e
Maku: ihQ Extreme-Kirsikka
No niin aika valita jonkinlainen paras huulirasva, tai lähinnä merkki. Yhden tietyn rasvan valitseminen olisi melko mahdotonta, valinnanvaraa on niin paljon. Tieteellistä tutkimustyötä tehtyäni voi tässä nyt tehdä vähän johtopäätelmiä yms.
Käväisin läpi parit foorumit, joissa on puhuttu huulirasvoista ja mikä on kenenkin mielestä absolute paras merkki. Löin tiedot Exceliin ja piirtelin hiiiiiienoja graafeja otannasta. Lähdetään siitä, että useamman parhaan huulirasvan on voinut samassa viestissä mainita, koitin olla huomioimatta semmoisia pelkkiä pitkiä listauksia siitä mitä huulirasvoja nyt kukakin sattuu omistamaan ja keskittyä niihin mitä kehutaan. Samoin merkitsin lähinnä suurimmat hitit aikaansaaneet merkit ja niputin yksittäisinä mainittuja valmistajia kategoriaan “muut”.
Mielipiteet vaihtelivat suuntaan ja toiseen, se mikä yhdelle oli parasta oli toisen mielestä ihan hirveää eikä auta lainkaan. Huulet vaan rohtuu jos sitä tiettyä käyttää jne. Kokonaisuutena tuli vastaan 637 hittiä, jotka sitten merkin mukaan taulukkoon. Niputin myös foorumit nuoremmille ja vanhemmille erikseen, vaikkei jako käytännössä ehkä olisikaan näin yksiselitteinen.
Vaseliini tarkoittaa tässä yhteydessä perinteistä vaseliinia, laitoin nyt kuvaksi tuon Kloverin semmoisen purkin, kun se nyt usein siihen mielletään. Sitä ei brändinä oltu mainittu kuin joissain kohdin, yleisesti puhuttiin vain vaseliinista. Muutamasta merkistä ei ollut myöskään oikein omaa kuvaa saatavilla 
 Huulirasvamerkkien suosituimmuus eräiden käyttäjäryhmien keskuudessa Nuoret
Nuoremmat tyttöset (Gosupermodel, Miss Mix, Habbo, Cosmopolitan, Anna Abreu) olivat sitä mieltä, että Blistex on kova sana huulirasvoissa. Siellä tiedettiin myös erityisen hyvin Lip Smackerit ja Body Shopit, niitä osattiin huultenhoitotuotteina arvostaa. Elizabeth Ardenista ei halaistua sanaa keneltäkään muulta kuin Cosmopolitanissa yhdeltä, kuitenkin otoksia oli tässä ryhmässä todella useita. Erityisen paljon tässä kohtaa tuli vastaan Mirame Berry Smoothie, sitä on kuuleman mukaan syötykin kokonaisia puikkoja (en ihmettele, se nimittäin on todella todella hyvää!). Seppälä mainittiin tässä myös tasaisin väliajoin hyvänä huulirasvanhakupaikkana, sieltä saa noita “muu” -kategorian rasvoja.
Anna Abreu -faneille Bepanthen ei ollut kiinnostava, siellä oltiin erityisesti Labellon kannalla (27kpl), Blistexin (12kpl) ja Miramen (12kpl) jäädessä selvästi taakse. Valitettavasti kun sieltä se alkuperäinen huulirasva-aihe poisteltiin, niin jäi suurempi otos tästä kirjaamatta.
Cosmopolitanin käyttäjien mieleen oli erityisesti perinteinen vaseliini (12kpl) ja siellä Blistex (13kpl) sekä Mirame (13kpl) olivat suosituimpia.
Gosupermodelissa oli keskitytty lähinnä Blistexiin (82kpl) ja Labelloon (61kpl). Johtuneeko käyttäjien ikäjakaumasta, että siellä olivat Body Shopit (22kpl) ja Lip Smackerit (19kpl) harvinaisen suuressa suosiossa, erityisesti Fanta ja Sprite.
Blistex-huulirasvat auttaa huulia parhaiten. En oikeestaa ymmärrä miks jotkut huulirasvat on sillee “hyvän makusia” (buubo – Anna-Abreu.fi)
Ei-niin-nuoret
Vähän vanhemmassa porukassa (Kaksplus, Vauva.fi, Plaza.fi, Suomi24, Nelonen) ei mainittu halaistua sanaa Lip Smackerista. Body Shop ei siellä ollut myöskään kovin erityisessä tiedossa (6kpl), Elizabeth Arden oli erityisesti tämän porukan juttu.
Plazalla yksikään 24:stä otoksesta ei maininnut Labelloa hyväksi. Kaksplussassa (27kpl) kukaan taas ei sanonut mitään Miramesta. Vauva.fi:ssä (9kpl) ei mainittu sen koommin Labelloa, kuin Mirameakaan ja Blistexille tuli sieltä kokonaista yksi ääni Tämän käyttäjäryhmäkokonaisuuden suurimmat suosionosoitukset tulivat käytännössä Bepanthenille, lähes 20% maininnoista kohdistui siihen.
Bepanthen sai muutenkin suosiota tasaisesti yhtä paljon sekä vanhemmilta, että nuoremmilta.
Suomi24:n käyttäjät valitsivat yleisesti jonkin muun rasvan (14kpl), siellä tuli sekalaisesti vähän kaikkea erilaista. Seuraavaksi parhaina pidettiin Blistexiä (10kpl) ja äsken mainittua Bepanthenia (6kpl).
Nelosen pienessä otannassa suosituimmat rasvat olivat Blistex (5kpl) ja Mirame (5kpl).
Kaksplussassa oli keskitytty lähinnä muihin kuin yleisimpiin huulirasvoihin, sieltä seuraavaksi eniten valintoja sai juuri Bepanthen (6kpl).
En ole käyttänyt vuosiin mitään muuta huulirasvaa kuin tuota Elisabeth Ardenin 8hour-creamia, aivan loistotuote. (EA – Plaza.fi)
Kaiken kaikkiaan tässä ei tullut mitään erityisiä yllätyksiä vastaan, jokin tietty huulirasvamerkki ja -malli näytti olevan erityisen tärkeä juttu monelle. Kolme perusbrändiä eli Labello, Blistex ja Mirame dominoivat markkinoita aika kattavasti. Lähes jokaisella oli joku oma suosikkinsa  Näin ollen…
Äänestä oma suosikkisi
Voit valita alla olevista rasvoista enintään kolme mielestäsi parasta huulirasvamerkkiä. Vaseliini on niputettu yhdeksi ja samaksi.
 Loading ...
Sitten taas tämmöistä nuorekasta huulirasvaa nimeltänsä Balea Young Be Tropical, dermatologisesti testattua.
Maku on a-i-v-a-n m-a-h-t-a-v-a-n hyvä. Vähän huippu! Makea ja hyvä, varmaan joku kielletty hedelmä. Ja tuoksu kans! Siis ihan tasan yksi parhaantuoksuisista rasvoista mitä vaan on vastaan tullut. Nuoreen makuun aivan selkeesti jees. Tai pakkauksen mukaan nuoreen ihoon.
Melko pehmeänä tämä levittyy huulille helposti. Lisäksi tässä on lista siitä mitä rasva ei sisällä:
- Mineraaliöljyjä
- Mineraalivahoja
- Säilöntäaineita
- Väriaineita
Ja silti siitä on saatu näin hyvää! (en pääse siitä yli). Hoitavuudesta ei oikein ole mielipidettä, ei jäänyt mitenkään erityisen hoitavaa mielikuvaa. Paketin päällä lukee että soft+care, softia tää kyllä on mutta care, ei oikein. Jälkifiilis on rasvainen, eikä osa rasvasta tunnu imeytyvän vaan lähinnä leviää ympäri huulia. Ou nou. Mut se voi kuulua ihan asiaankin, tästä pitäisi jäädä jonkinmoinen pieni gloss-efekti, jos se sit on se. Noista glosseista ei (tietenkään) ole niin kokemusta.
Tätä saa lähteeltä saatujen tietojen mukaan apteekeista ja kosmetiikkaliikkeistä ympäri Saksan. Tähän on myös saatu pohjaan parasta ennen -päiväys, taitaa olla trendinä sielläpäin valmistajilla.
 Balea Young Be Tropical Puikon kuoren väri on lisäksi tosi tykättävä turkoosi
Valmistaja: Balea
Malli: Be Tropical
Pakkaus: 4,8 g puikko
Hinta: 1,79e (Import)
Kilohinta: 372,92e
Maku: Hedelmäisen helmeilevä
Sitten lunastamaan lupauksia. Nimittäin hahaa, huulirasvan raaka-aineet tulivatkin odotettua nopeammin jo kahden päivän päästä tilauksesta Vieläpä niin, että paketti oli tipahtunut ihan suoraan kotiovelle eikä sitä tarvinnutkaan noutaa postista. Jännitys tiivistyy! Odotin jotain suurempaa pakettia ja sen takia vielä päivän viivettä postin lapulle, kuten nyt voisi kuvitella tulevan, mutta täytyy aivan ihailla miten tämän on täysin selkeästi pakannut postiluukusta mahtuvaksi erittäin samanhenkinen pakkausalan ammattilainen kuin itsekin olen. Todella kätevää!
Malttamattomana yritin hillitä tietenkin itseäni ja toteuttaa tämän tee-itse-omat-huulirasvasi -projektin järjen kanssa eikä silleen, että tehdään ensin ja mietitään sen jälkeen miten se olisi pitänyt tehdä. Kuitenkin samana iltana hommiin ja leikkimään kotikemistiä.
 Raaka-aineet saapuneet! Raaka-aineiden mukana saapui vähän muutakin kaikkea, joka ei sinällään liity tähän projektiin. Lisäksi noista kaikki oli vieläpä pakattu erikseen pieniin muovipusseihin, joista ne purin. Näin ollen, projektiin liittyvien aineksien loputkin muovipussit vain auki ja mittaamaan tarvittavia määriä puolen gramman tarkkuudella olevalla vaa’alla.
 Raaka-aineet valmiina mittailuun  Tarkkaa puuhaa. Taaraustoiminto käytössä. Tässä omassa versiossani on nyt se 20 grammaa mehiläisvahaa, 35 grammaa luomukaritevoita, 5 grammaa mangovoita, 20g kylmäpuristettua jojobaöljyä ja jonkinlainen pieni kasa karmiini-mica -jauhetta. Siitä jauheesta ei oikein ollut käsitystä paljonko sitä pitäisi laittaa, joten tyydyin Harrison-Stetson -menetelmällä kaatamaan sitä sekaan “jonkin verran”. Lisänä sitten se parisen millilitraa (jälleen, kun ei löytynyt itseltä sopivaa mitta-astiaa, samalla periaatteella) limentuoksuista aromia. Noin puoli pulloa.
Tungin kaikki aineet sitä aromia lukuunottamatta pieneen nokalliseen maitovaahdon höyrytysastiaan, joka sopi tähän tarkoitukseen mitä mainioimmin. Levy päälle kolmoselle ja odottelemaan sulamista.
 Valmiina sulamaan.  Sulanut! Itse asiassa olisi pitänyt tuo mehiläisvaha laittaa astiaan pienissä paloissa, se nimittäin suli kaikista pisimpään. Ja varsinkin kun olin taitellut yhdestä kohtaa siitä mukavan paksun… Mutta suli se kuitenkin, keitosta sekoitellen vähän väliä ja lopulta levy pois päältä. Limentuoksuinen aromi sekaan ja annoin tuon jäähtyä siinä jonkin aikaa, kunnes vielä sekoittelin ja lähdin kaatelemaan sitä puikkoihin ja purkkeihin.
Varauduin liian pieneen määrään vaikka kuvittelin vähän kompensoivani puikkoja purkeilla, tuota nimittäin olisi tullut vielä paljon suurempaankin purkkimäärään. Noh, ei voi mitään. Kaadoin loput pieneen muovipussiin, jotta saan tehtyä edes jonkinlaisia yksikköhintalaskelmia kokonaispainon perusteella
 Kuuma neste valuu puikkoon oikein mukavasti. Ei tuo ihan hirveän sotkuista puuhaa sinänsä ollut, muutaman talouspaperin päällä kun sitä kaateli sekä puikkoihin, että purkkeihin. Puikon viertä sitä sai välillä kylläkin valumaan ja ne tulivat yllättävän äkkiä täyteen. Juuri oikean määrän saaminen puikkoon oli hieman haastavaa.
Sitten korkki vain kiinni, vähän pyyhkäisyä paperilla niistä joiden reunan yli nestettä oli valunut vielä kun se jollain tapaa nestemäisenä pysyi ja pakastimeen jäähtymään.
Astia (ruostumatonta terästä) tuli hyvin puhtaaksi rasvajäämistä kuumalla vedellä ja paperilla.
 Valmiina!  Purkkirasva  Valmis puikko Niistähän tuli oikein hyviä! Pakastimessa olleet vähän vinossa nuo purkit vain kun laittelin kylmägeelipakkauksen päälle, olisivat oikeastaan saaneet olla ihan normaalisti pystyssä. Rasva jähmettyi odotettua nopeammin, eikä siinä mitään
Hintaa yhdelle grammalle tätä ainetta tuli yhteensä 0,0698 €. Vähän karkeasti laskeskeltuna. Tällöin yhden puikon hinnaksi tulisi noin 0,83 € sisältäen puikon ja aineen. Ei kovin paha lukema, ottaen huomioon että tietää mitä saa ja tuo on kyllä täysin toimivaa! Kehittelen jo mielessäni seuraavia evil genius -versioita… 
Seuraavaksi suunnittelemaan tarraa päälle… Kohdistus oli värilaserilla vähän hankalahkoa, lähinnä siinä että sai tarrat osumaan justkin oikeaan kohtaan (which was not easy!) mutta kyllähän se useampien testitulostusten jälkeen onnistui ja lisäksi löysin korkeudeltaan 50mm olevia tarroja jotka sitten kätevästi leikkailin saksilla leveyssuunnassa kapeammiksi. Koska pitäähän tän olla täydellistä! Tarrat kai pitäisi päällystää jollain lakalla tai semmoisella, koskapa taskussa ollessaan tekstit pikkuhiljaa haalistuvat ja kuluvat pois…
 Huulirasvariippuvuus.com Limettihuulirasva Pohjaankin löytyi kirjakaupasta värillisiä nappitarroja Toiselta puolen löytyy valmistusainelistausta, sekä ohjeeksi käyttää tätä tarvittaessa ja aina kun siltä tuntuu, useita kertoja päivässä.
 Huulirasvaa Jonkin aikaa on käynyt mielessä, että pitäisi varmaan naputella omien huulirasvojen valmistamisesta jotakin. En vaan ole erityistä ohjetta siihen saanut etsittyä, mutta Facebookin kautta tuli tähänkin vinkkiä (kiitos Henni) ja siispä tutkimaan asiaa. Sinänsä hauskaa ja teollisesti valmistetuille tuotteille oiva vaihtoehto. Kotikosmetiikkaa harrastavat ovat löytäneet tarvikkeita kätevästi mm. Pienestä Tuoksukaupasta. Siellä nimittäin on myös samalla valmiita reseptejä tähän.
Huulirasva versio 2 vaikuttaisi jotenkin sopivammalta kuin ykkösversio, eikä varmaan sulahtaisi taskuun kovin helposti. Tarkemmat valmistusohjeet löytyvät siitä linkistä, mutta pääpiirteissään kaikki aineet sulatetaan yhteen miedolla lämmöllä pienessä, mieluiten varmaan nokalla varustetussa kattilassa tai teräskulhossa tms. ja lisätään makuöljy. Sitten kaikki heti hylsyihin/purkkeihin ja samantien pakastimeen.
Ainekset siis:
20g mehiläisvahaa
40g kaakaovoita
20g jojobaöljyä (purkki on siis 28ml)
1-3 ml aromiöljyä
Useita huulirasvahylsyjä – näitä kai voi kierrättää vanhojakin jos siltä tuntuu, tosin semmoiset omat vanhat jotka on tullut loppuun asti käytettyä ovat yleensä myös pakkausten puolesta loppuunkulutettuja… Näihin varmaankin mahtuu se vähän vajaa 5g valmista tuotetta per hylsy, eli noilla määrillä jos kaiken mahdollisen saisi hyödynnettyä, tulisi arviosta jotain… 16 valmista puikkoa?
Lisäksi tuolta löytyy “punaista huulirasvaväriä 5ml”, jolla siitä varmaan saa peitettyä ominaisvärin, mikä noista sitten yhdistettynä muuten tulisikaan.
Ohjeet ja muut tiedot kannattaa lukea huolella. Maku- tai toisin sanoen aromiöljystä kannattaa myös pitää mielessä, että se on nimenomaan enemmänkin aromi, kuin maku – ei siis tuo tuohon rasvaan sellaista makua kuin odotukset ehkä ovat.
Hintaa yhdelle näistä aineista valmistetuille puikolle on hankala arvioida, riippuu mm. siitä käytetäänkö paljonkin kierrätyshylsyjä. Ilman hylsyjä perusaineksille tulee hintaa joku reilu kymppi, riippuu vähän määristä ja omista valinnoista. Yhden puikon hinnassa liikutaan näin ollen ehkä suunnilleen samoissa lukemissa kuin halvimmissa teollisesti tuotetuissa markettirasvoissa. Jos ei laske esim. työaikaa ollenkaan. Mutta täysin oma tuote on tietysti aina erilainen ja varmasti parempi Ainakin verrattuna siihen perusvaniljaan…
Tämä on taas niitä asioita, joita lienee pakko kokeilla käytännössä. Ja mikäs siinä! Laitoin hieman eri tarvikkeitakin tilaukseen kuin ohjeessa, mutta kuitenkin yhteensopivia ja korvattavissa olevia normaaleja valmistusaineita. Katsotaan myöhemmin mitä tästä projektista tulee.
|
|
Tagit: 
Kommentteja