Omaa Huulirasvaa

Huulirasvaa

Jonkin aikaa on käynyt mielessä, että pitäisi varmaan naputella omien huulirasvojen valmistamisesta jotakin. En vaan ole erityistä ohjetta siihen saanut etsittyä, mutta Facebookin kautta tuli tähänkin vinkkiä (kiitos Henni) ja siispä tutkimaan asiaa. Sinänsä hauskaa ja teollisesti valmistetuille tuotteille oiva vaihtoehto. Kotikosmetiikkaa harrastavat ovat löytäneet tarvikkeita kätevästi mm. Pienestä Tuoksukaupasta. Siellä nimittäin on myös samalla valmiita reseptejä tähän.

Huulirasva versio 2 vaikuttaisi jotenkin sopivammalta kuin ykkösversio, eikä varmaan sulahtaisi taskuun kovin helposti. Tarkemmat valmistusohjeet löytyvät siitä linkistä, mutta pääpiirteissään kaikki aineet sulatetaan yhteen miedolla lämmöllä pienessä, mieluiten varmaan nokalla varustetussa kattilassa tai teräskulhossa tms. ja lisätään makuöljy. Sitten kaikki heti hylsyihin/purkkeihin ja samantien pakastimeen.

Ainekset siis:

20g mehiläisvahaa
40g kaakaovoita
20g jojobaöljyä (purkki on siis 28ml)
1-3 ml aromiöljyä
Useita huulirasvahylsyjä – näitä kai voi kierrättää vanhojakin jos siltä tuntuu, tosin semmoiset omat vanhat jotka on tullut loppuun asti käytettyä ovat yleensä myös pakkausten puolesta loppuunkulutettuja… Näihin varmaankin mahtuu se vähän vajaa 5g valmista tuotetta per hylsy, eli noilla määrillä jos kaiken mahdollisen saisi hyödynnettyä, tulisi arviosta jotain… 16 valmista puikkoa?

Lisäksi tuolta löytyy “punaista huulirasvaväriä 5ml”, jolla siitä varmaan saa peitettyä ominaisvärin, mikä noista sitten yhdistettynä muuten tulisikaan.

Ohjeet ja muut tiedot kannattaa lukea huolella. Maku- tai toisin sanoen aromiöljystä kannattaa myös pitää mielessä, että se on nimenomaan enemmänkin aromi, kuin maku – ei siis tuo tuohon rasvaan sellaista makua kuin odotukset ehkä ovat.

Hintaa yhdelle näistä aineista valmistetuille puikolle on hankala arvioida, riippuu mm. siitä käytetäänkö paljonkin kierrätyshylsyjä. Ilman hylsyjä perusaineksille tulee hintaa joku reilu kymppi, riippuu vähän määristä ja omista valinnoista. Yhden puikon hinnassa liikutaan näin ollen ehkä suunnilleen samoissa lukemissa kuin halvimmissa teollisesti tuotetuissa markettirasvoissa. Jos ei laske esim. työaikaa ollenkaan. Mutta täysin oma tuote on tietysti aina erilainen ja varmasti parempi Ainakin verrattuna siihen perusvaniljaan…

Tämä on taas niitä asioita, joita lienee pakko kokeilla käytännössä. Ja mikäs siinä! Laitoin hieman eri tarvikkeitakin tilaukseen kuin ohjeessa, mutta kuitenkin yhteensopivia ja korvattavissa olevia normaaleja valmistusaineita. Katsotaan myöhemmin mitä tästä projektista tulee.